Viime viikolla Rudyn lenkit olivat eri maastoissa kuin yleensä, käytiin golf-kentälläkin ihmettelemässä. Lentävän pallon perään olisi ollut kiva lähteä, samoin hiekkabunkkereissa olisi voinut pistää hurinaksi. Ikävästi remmi ja taluttajan tympeä asenne estivät Rutinaa toteuttamasta itseään. Vanhempia ja Sannia tuli nähtyä enemmänkin, mökillä pikapyrähdys ja kaupunkilenkitystä. Eilen Luukissa käynti, Rudy ja Cujo antoivat sammaleille kyytiä. Loppuviikoksi tiedossa märkiä ja mutaisia metsäreittejä - normaalikuviota siis.

Innostuin ottamaan tänään enemmänkin kuvia, kun lumi kerran on pysynyt maassa ja valoa kuvaamiseen riittää vielä. Ensilumen tuoma innostus on jo haihtunut, mutta Rudysta on mukavaa haistella hajuja lumesta, tänään tuli jälkitreeniä peuranjälkiä etsiessä.

Maanantaina mentiin hyvin pitkästä aikaa kahdestaan kaupunkiharjoituksia. Espoon keskustan aseman ja Espoontorin rakennusmylläkkä olikin ihan haastavaa. Haastavaa myös itselle etsiä sokkeloisesta käytävästä ulos :D Käveltiin myös jyrkkiä portaita, jotka muistuttivat lähinnä rakennustelineitä ja taustalla säesti kaikenmaailman koneet. Ruutinen sai tästä ihan kelpo arvosanan. Sitten käytiin vanhemmilla syömässä ja Ikean kautta kotiin. Ja pitäähän, tottakai, koiralle aina jotain hankkia, niin halpa pehmorotta lähti matkaan. Rudy tykkää pehmoleluista, ja olen opettanut sen kohdistamaan nakerteluvimmansa niihin. Ruutinen kun tykkää hoitaa eli hampailla kovakouraisesti kirputella kaikkea; käsivarsia, tekstiilejä ja pehmoleluja.

Ihan kuin kuononpäässäni olisi jotain...

ja mitäs tuolla tapahtuu

Eilinen aamu sai Ruutisen hyppelemään pihalla, lunta oli satanut yön aikana ja lunta satoikin sitten koko päivän. Lumi ja jäiset tienpinnat ovat Rudyn mieleen, ilmeisesti Ruutisen kitkat toimivat. Metsässä Cujo vaati leikkimistä ja siinähän sitten mentiin, ihmiset ja puut väistäköön. Tänään olikin jo suojasää ja vesisadehan ei ole ollenkaan niin mukavaa kuin lumisade. Parasta pysyä sisällä luuta syöden loppupäivä, tuumii Ruutinen.

Pitkästä aikaa Rudy tapasi Danon kun mentiin Klaukkalaan lenkille. Vähän taisi Ruutinen aristella Danon kokoa ja hiukan piti komentaa kun touhu meinasi Ruutisen mielestä karata liian raisuksi. Eipä Ruuti paljon mieti niitä aikoja kun taklaili pikku-Danoa. Lenkki sujui kyllä ihan hienosti ja kun kamerakin oli mukavasti autossa odottamassa niin sai kuviakin. Huvittavaa miten paljon värit vaikuttavat ulkoasuun, koirilla on ihan erinäköiset ilmeet ja olemus. Toinen on tumma komistus ja toinen se blondi :D

Jotain kerrottavaa luulisi jo olevan, mutta aikalailla arkista on touhu ollut. Ruutinen on ollut treenitauolla, ehkäpä ens viikolla voisi tottista taas kokeilla ja viikonloppuna jonkun jäljen, jossa ei sitten olisi kuin max pari keppiä.

Eilen tulivat Emilia ja Manna kylään koko päiväksi, ja iltapäivällä lähdettiin kokeilemaan agilityä. Tämä onnistui Jennan avulla ja mukavaa oli. Rudy vähän ihmetteli putkea, a-estettä ja rengasta, mutta kaikista mentiin ja a-esteen kanssa oikein innostui hommasta. Hyppyesteethän sujuvat tuolta kengurulta muutenkin. Mannaa ei kummastuttanut mikään ja se paineili kuin vanha tekijä, mitä nyt välissä kävi haistelemassa hajuja ja moikkaamassa Rudya.

                                                                                                     Jenna ja Rudy

Ruokinnassa toteutettiin Rudyn harras toive, eli syököön nappulaa pitkästä aikaa. Tänä päivänä on sentään kuivamuonia jossa lihapitoisuus on korkea, niissä on varsin paljon kasviksia ja marjoja, eikä viljaa. Ja ruoka maistuu, niin hyvin että ihan itkettää jos joutuu kauemmin odottamaan. Kaukana on nirsoilut.