Aikamoinen talvi, eikö tämä koskaan lopu...pakkasta ja lunta riittää aina vaan. Tänään oli harvinaista herkkua, kun sai mennä metsässä rauhassa sopivassa säässä. Rudy ei halua mennä metrin hankiin hyppimään vaan jolkuttelee polkuja pitkin, mutta sitten kun päästään auratuille teille niin siellä pitäisi spurttailla. Ja kun tällaisessa paikassa heittelee lumikokkareita, niin Ruutinen ottaa vauhtia ja liukuu kuin curlingissa lumikokkare etutassuissa.

Tammikuun lopulla tehtiin vähän alustavia remonttipuuhia, kun revittiin vanhoja tapetteja ja otettiin listat pois. Rudy osallistui tottakai hommaan, nakerteli listoja ja kävi tsekkaamassa työvaiheiden edistymistä.

Mannan kanssa Rudy on ottanut tiukennetun linjan, ulkona kaikki ok, mutta sisällä se ei halua että toinen riehuu koko ajan ympärillä ja hyppii silmille. Manna ei kyllä paljoa usko Rudyn murinoita, vaan sille on jäänyt joku pentuvaihe päälle.

Lumikinoksen päältä on hyvä seurata tapahtumia.

Näin se vuosi taas vaihtui. Jouluna riitti meteliä ja touhua, kun pikkupojat leikkivät leluillaan. Manna halusi leikkiä loputtomiin. Yövyttiin Vihdissä ja seuraavana aamuna mentiin porukalla lenkille. Manna taitaa olla ainut joka on nauttinut kovemmistakin pakkasista, ei tunnu kylmyys tuuhean turkin alla. Uutena vuotena oltiin vanhempien ja Sannin & Villen kanssa. Raketit eivät Ruutista häirinneet, kovin melu syntyi kun Sanni ja Ville tulivat paikalle ja seisoivat talvikamppeet päällä karvalakkeineen pimeässä eteisessä. Rudylla meni hetki että ymmärsi, ettei kyseessä ole mikään supervaarallinen tilanne vaan ihan tutuista ihmisistä kyse.

Tänään Ruuti pääsee Cujon kanssa riehumaan. Viimeksi kun näkivät tauon jälkeen, meno oli pakkasesta huolimatta hyvin vauhdikasta. Ja kun tarpeeksi kovaa juoksee, ei ne tassutkaan jäädy ihan heti.

Muutaman lauheamman sääviikon jälkeen tulikin kunnon pakkaset, täällä etelässäkin paukkui melkein - 20 astetta. Oiva tilaisuus testata vaatetusstrategiaa koiralla. Ostin syksymmällä Hurtan vanhasta mallistosta vuorettoman kokohaalarin ja sen päälle kun laittaa paksun talviloimen niin johan tarkenee. Alkuviikosta mentiin minilenkkejä, koska Rudyn tassuja palelee jossain vaiheessa kuiteskin, noin kylmällä. Tänään päästiin jo reilu tunnin kierros, eikä minkäänlaisia ongelmia, koira sai olla vapaana välillä ja remmiosuudet flexissä, niin pysyy liikkeessä koko ajan. Hyvä että pääsi Ruutinen höyryjä laskemaan, muuten remmilenkeistä kehkeytyy helposti pelleshow, kun toinen ei tiedä miten päin energia"tuskissaan" olisi, heiluu ja huojuu ja pyörii maassa weird...on mulla hauska koira, koira hauska on ja niin heiluu Ruuti, kas Ruuti heiluu näin :-)

Viime viikolla Rudy sai olla huomion keskipisteenä monesti. Mukavinta taisivat olla Mirjan kanssa riehuhetki ja Sirpan luona käyminen. Kiva että Sirkkakin näki Rudyn, joku kerta pitää käydä boksereita moikkaamassa. Peetu-villakoira oli vanhemmilla hoidossa ja erittäin kohteliaasti ne Rudyn kanssa toisiaan huomioi. Kumpikin arvostaa omaa tilaa, vähän toisin kuin Manna-iilimato josta Ruutinen ei meinaa päästä eroon millään Vihdissä. Katsellaan millaista menoa syntyy jouluaattona.

Hyvää Joulua kaikille ja erinomaista uutta vuotta 2010 !

Lenkki alkoi tavalliseen tapaan, ensimmäinen koiraohitus meni sivistyneesti, kun pidettiin välimatkaa. Vastaantulija huudahteli kaikenmoista, Ruutiselle riittää tuijottelu. Sitten päästiin polulta kävelytielle ja Rudy oli sitä mieltä että ei voi mennä vasemmalla puolella kun siellä on jotain ällöä. Se joutui kuiteskin kävelemään vasemmalla reunalla - > en tiedä voiko koira mököttää, mutta siltä se vaikutti kun koiruus laahusti seuraavat 200m mun perässä, rupesi jo naurattamaan. Jossain vaiheessa se tokeni ja siirtyi kävelemään normaalisti eteen. Purtsilla kirmasivat vastaan kolme pientä uroskoiraa, no problems. Päästin Rutinan irti ja heittelin keppejä, kunnes pikku-ukot ja omistajansa hölkkäsivät taas ohi. Heitin kepin vähän ajan päästä perään ja vanha viestikoira lähti, oli pakko käydä moikkaamassa menijät ja vauhdilla takaisin.

Lopuksi oli vielä inhotus kun kävin pikaisesti kaupassa ja Rudy joutui odottamaan pikkuhetken. Se ei jostain syystä tykkää hengailla kaupan edustalla, ymmärrettävää kyllä, en minäkään. Ennen kuin päästiin kotiin, oli naapuriston otuksella jotain hampaankolossa, joten jouduin vetämään sekä koiraa että kauppakassia perässäni. Home sweet home.

Viime viikolla Rudyn lenkit olivat eri maastoissa kuin yleensä, käytiin golf-kentälläkin ihmettelemässä. Lentävän pallon perään olisi ollut kiva lähteä, samoin hiekkabunkkereissa olisi voinut pistää hurinaksi. Ikävästi remmi ja taluttajan tympeä asenne estivät Rutinaa toteuttamasta itseään. Vanhempia ja Sannia tuli nähtyä enemmänkin, mökillä pikapyrähdys ja kaupunkilenkitystä. Eilen Luukissa käynti, Rudy ja Cujo antoivat sammaleille kyytiä. Loppuviikoksi tiedossa märkiä ja mutaisia metsäreittejä - normaalikuviota siis.